Ilotulitteiden pauke, tinan valaminen ja vuoden vaihde lähenevät.
Raketit ja erilaiset paukut kuuluvat niihin asioihin, jotka jakavat ihmisten mielipiteitä vahvasti. Ilotulituksia rakastetaan ja inhotaan. Moni ei osaa kuvitella uutta vuotta ilman rakettien kaunista säihkettä ja toisille raketit edustavat harvinaisen turhaa ja haitallista kulutuksen muotoa.
Suurin osa ihmisistä tunnistaa ilotulitteiden kiehtovuuden. Ne ovat vanha aasialainen keksintö ja niiden yli tuhat vuotta pitkä historia osoittaa ihmismielen muuttumattomuutta. Juhlavaa tunnetta on suurta ilotulitusta katsoessa vaikea välttää.
Rakettien kauneudella on kuitenkin kääntöpuolensa. Ilotulitteet ovat räjähteitä ja niiden käyttöön sisältyy aina riski. Suomessakin joka vuosi käyttäjiä ja sivustakatsojia loukkaantuu ja raketit sytyttävät tulipaloja. Huolimaton tai muuten väärä käyttö moninkertaistaa riskit. Ilotulitteen hinta voi siis joskus olla kova. Turvalaseja käyttämällä ja käyttöohjeita noudattamalla riskit pienenevät, mutta täysin turvallisia ilotulitteet eivät koskaan ole.
Myös meluhaitta on merkittävä. Erityisesti lemmikkieläinten omistajat kärsivät uudesta vuodesta ja joutuvat usein tekemään erityisjärjestelyitä.
Roskaantuminen on yksi ilotulittamisen haitoista. Jälkien korjaamista on ilotuliteohjeissa tähdennetty ja näyttäisi siltä, että viesti on alkanut mennä perille. Harvoin rakettien ampuja kuitenkaan kaikkia roskiaan löytää ja siivottavaa riittää kauan uuden vuoden puolella.
Ilmanlaadullekaan ei vuoden vaihtuminen ole eduksi. Ilman pienhiukkasten pitoisuudet kasvavat lyhytaikaisesti, mistä voi aiheutua terveyshaittoja. Eniten hiukkasissa on kaliumia, joka on mustaruudin komponentti. Hiukkasissa on myös terveydelle ja ympäristölle selvästi haitallisempia metallejakin, mutta onneksi pienempinä pitoisuuksina.
Suomessa käytettävien ilotulitteiden ainemääristä ei ole tarkkoja tietoja. Maahantuojien ja valmistajien varastointikapasiteettien perusteella tehty arvio vuodenvaihteessa käytettyjen tulitteiden massasta on suuruusluokka 300 tonnia. Siitä noin 10 tonnia on metalleja. Kuluttajille myytävissä tuotteissa metallit ovat valtaosin bariumia, strontiumia, litiumia, natriumia, kalsiumia, kuparia, alumiinia, rautaa, titaania ja magnesiumia. Vaarallisempia raskasmetalleja (lyijyä, elohopeaa ja kadmiumia) ei kuluttajatuotteissa pitäisi olla, mutta tuoreitten analyysitulosten mukaan ainakin lyijyä on joissakin valmisteissa. Sen käyttö aiotaan EU:ssa kieltää, mutta tämä säädös ei valitettavasti vielä ole voimassa.
Ilotulitteiden värikkäissä leimahduksista syntyvät reaktiotuotteet laskeutuvat kaikki alas maahan ja vesiin. Tällaisten kemikaalien levittäminen ympäristöön ei tietenkään ole suotavaa. Näiden päästöjen vaikutuksia on tutkittu aika vähän. Mallinnusten perusteella ilotulitusten vaikutukset ympäristöön on arvioitu melko pieniksi, koska päästöt ovat paikallisia ja lyhytaikaisia. Selvää kuitenkin on, että ilman latu heikkenee ja laskeumat kasvavat merkittäväsi muutaman tunnin ajaksi vuoden vaihtuessa paikoissa, joissa raketteja paljon ammutaan.
Toinen vuodenvaihteeseen liittyvä - ja melko suomalainen – tapa on tinan valaminen. Moni ei tiedä, että tästä ”tinasta” suurin osa, joskus jopa 90 prosenttia, on lyijyä. Oikeampaa olisikin puhua lyijyn valamisesta. Lyijy on terveydelle ja ympäristölle vaarallista ja käytettynä se on vaarallista jätettä ja kuuluu viedä erityiskeräykseen. Jos lyijyä kuitenkin haluaa valaa, on tärkeää huolehtia hyvästä ilmanvaihdosta sitä kuumennettaessa ja pitää lasten nenät loitolla. Myös syntyvästä jätteestä tulee huolehtia asianmukaisesti. Sen voi myös säästää ja käyttää uudestaan. Lyijyn valaminen on kuitenkin niitä perinteitä, joiden soisi jäävän historiaan.
Joulukuu 26, 2011 / klo 15:06
